torstai, 6. syyskuu 2012

Kiitos ja kumarrus.


Hei lukijani!

Tänään ajattelin, että on viimein aika tullut laittaa piste "Minusta tulee lääkäri" -blogille ja -projektille. Tältä minusta on tuntunut jo pidemmän aikaa. Oli hienoa huomata, mitä kaikkea voin oppia, kun oikein pinnistän. Se kasvatti minua ihmisenä ja ne kaikki haaveet ja mielikuvat... ne todella piristivät elämääni!

Nyt minulla on tämä kokemus elämässäni takana, pääsykoemateriaalin ja tuloskirjeen muodossa muistojen laatikkoon käärittynä, enkä vaihtaisi sitä mihinkään.

Kiitos kaikista ihanista kommenteista ja kannustuksista, joita olen blogiini saanut. Teille, jotka jatkatte lääketieteelliseen hakemisen merkeissä, toivotan mielettömästi onnea - ja menestystä.

Minusta ei tullut lääkäriä,
mutta tuleeko sinusta?

maanantai, 20. elokuu 2012

Kiikkerällä laudalla.


Minun piti lukea kemiaa heinä-elokuussa syksyn yo-kirjoituksia varten, mutta elämässä tuli eteen muuta, joka väsytti, ja päätin luopua arvosanan korotuksesta. Relaaminen tuntui ja tuntuu edelleen paremmalta idealta.

Tällä hetkellä en tiedä, mitä aion tämän projektin kanssa. Päätettyäni luopua kirjoituksista olen alkanut taas hengittää vapaammin. Olen kiikkunut kiikkerällä laudalla, jossitellut entä jos ja ollut suurimman osan ajasta 99% varma, etten ala tähän urakkaan enää. Olen kyseenalaistanut motiivejani rankalla kädellä ja välillä jopa hävennyt itseäni.

Toisaalta,
olen ollut itsestäni myös ylpeä.

Ajatukset saanevat lopullisen muotonsa syksyn kuluessa. Jaksanko tarttua kirjoihin vai en. Siitähän se loppujen lopuksi on kiinni.

tiistai, 26. kesäkuu 2012

"Arvoisa hakija..."


Tulokset julkaistiin viime viikon torstaina. Tiedon pisteistä sain kuitenkin vasta tänään. Uneni oli enneuni, sillä yhteispisteeni olivat huimat 49,50 ja valintakoepisteet 21.00. Alin hyväksytty pistemäärä valintakoekiintiössä oli 48,60.

Tällä hetkellä yritän keskittyä vaan kesään, vaikka tulevaisuus käykin usein mielessä. Meidän vauva ei pysy vauvana ikuisesti ja minun pitää seuraavan parin vuoden aikana tehdä siirto joko opiskelun tai töiden suhteen. En sano, ettenkö yrittäisi lääketieteelliseen vielä toisen kerran. Toistaiseksi ajatus toisesta kierroksesta vaan on liian rankka ja mielipuolinen.

Joka tapauksessa seuraavaksi on taas tiedossa yo-kirjoitukset, kun yritän korottaa keväisen kemiani eximiaan tai laudaturiin. Sitä pidemmälle en jaksa katsoa. Varasuunnitelmia ja lisäkoulutusta jo olemassa olevalle tutkinnolle olen myös miettinyt, mutta katson nyt ajan kanssa, mihin ratkaisuun päädyn ja tämä blogi päivittyy sitten sen mukaan...

Sydämestäni toivotan onnea kaikille tänä keväänä lääketieteelliseen päässeille, niillekin, jotka vielä odottavat omia tuloksiaan. Teistä tulee varmasti hyviä lääkäreitä!

tiistai, 12. kesäkuu 2012

Uni.


On päiviä, jolloin en muista ajatella tuloksia, ja on päiviä, jolloin ne käyvät mielessä useinkin. Alitajunta käsittelee asiaa öisin, kun näen painostavia unia ohuesta kirjekuoresta ja 50 pisteestä. En koskaan muista katsoa, ovatko pisteet skaalattuja vai raakoja, mutta ohut kirjekuori kertoo olennaisen. Unessa istun ulkona talomme seinustaa vasten ja nyyhkytän melodramaattisesti.

Uudelle hakukierrokselle lähteminen ei ole helppoa. Uh, en millään jaksaisi ajatella sitä. Lukeminen on ollut niin stressaavaa, että kehokin on antanut siitä merkkejä: sydän aloitti muljahtelunsa kevättalvella ja on siitä lähtien reagoinut stressaavissa tilanteissa, joskus jopa päivittäin. Muljahtelun ei pitäisi olla vaarallista, mutta epämukavaa se on joka tapauksessa.

Enää reilu viikko venailua. Mitähän tekemistä sitä keksisi, ettei pääkin vielä hajoa?

torstai, 24. toukokuu 2012

Tunnelmia kokeen jälkeen.


Kävin edellisenä päivänä ennen hotelliin kirjautumista tutustumassa kampukseen ja etsimässä pääsykoesalini. Sää oli lämmin, aurinkoinen ja voikukat kukkivat vihreillä rinteillä. Saliakaan ei kauan tarvinnut etsiä. Fiilistelin tunnelmaa ulkosalla, hörpin kaakaokahvia ja annoin ajatusteni levätä. Testasin myös juna-aseman säilytyslokeroita ja päätin jättää reppuni sinne kokeen ajaksi. Kaikki tuntui jotenkin selvältä. Loppuillan sompailin keskustassa ja kertasin keveästi. Nukkumaan käydessä olo oli ihmeellisen rauhallinen. Olin niin tyyni, että melkein halusin nipistää itseäni.

Aamulla tyyneys oli edelleen vallitseva olotila. Aloin jo huolestua, etten saa jännityksen puuttuessa minkäänlaista adrenaliinipiikkiä ja paras terä jää suorituksesta pois. Edes vatsa ei ollut sekaisin, vaikka se sitä tällaisissa tilanteissa tavallisesti on. Aamupala kyllä pikkuisen tökki, että ehkä jännitys sitten kulminoitui minulla pariin ruisleipään ja pahanmakuiseen kahviin.

Vein reppuni asemalle ja jatkoin siitä matkaani yliopistolle. Olin hyvissä ajoin liikkeellä ja jouduin lopulta seisoskelemaan pääsykoesalin edessä tunnin. Vieressä minua lähes kymmenen vuotta nuoremmat hakijat juttelivat hermostuneesti ja hyppelivät jalalta toiselle. Vaikea kuvailla, miltä minusta tuntui. Aika vaan tuntui jotenkin pysähtyneen ja ennen kuin tajusinkaan, olimme jo yhdessä täyttämässä henkilötietojamme vastauslomakkeisiin.

Pieni paniikki meinasi iskeä alussa, sillä aineistoa riitti ja monivalintatehtävä oli kimurantti. Rivien välistä pomppasivat muun muassa myyräkuume ja jyrsijät. Niinpä päätin aloittaa urakan jostain selkeämmästä. Aluksi tein pois alta ensimmäiset biologian tehtävät, jotka mielestäni sujuivat kohtuullisesti. Kun sitten seuraavalla sivulla vastaan tuli hiukkasfysiikkalaskuja, palasin kiltisti monivalintaan. Osan vastauksista kaivoin aineistosta, osan päättelin ja osan arvasin.

Fysiikka otti minusta tässä kokeessa kyllä niskalenkin, sillä hiukkaset olivat talven kurssilta päässeet jokseenkin unohtumaan ja sähkömagnetismiahan en ollut lukenut lainkaan. Typerää riskinottoa oli se. Kemian tehtävät olivat sentään selkeitä. Kokeen loppuosa oli miellyttävä. Tykkäsin myös pienistä biologian selitystehtävistä, joita oli siroteltu sinne tänne. Kun pidin tahdin ja annoin vaan mennä (ilman että kyseenalaistin itseäni joka välissä), minulle jäi vielä puoli tuntia aikaa tarkistaa ja täydentää myös yhtä sähkökenttähirviökammotuslaskua. Kaavojen heittelyksi meni muutama fysiikan lasku. Otsonitehtävällekään en lämmennyt, mutta siihenkin kirjoitin jotain.

Minulla ei ole hajuakaan, miten pärjäsin kokeessa pisteiden puolesta, mutta ajanhallintani oli yllättävän hallittua siihen nähden, mitä se yleensä on. Rehellisesti voin sanoa, että parhaani tein. Mikään ei jäänyt harmittamaan mutta tietyt asiat voisi aiheuttaa päänkiristystä, jos tutustuisin vastausanalyyseihin. Niistä ajattelinkin nyt pysytellä kaukana...

Miten teillä tuo koe sujui?
Oletteko jo urkkineet vastausanalyyseja
ja laskeneet arviopisteitä?

 
Ihanaa, kesä!